Maasto 1.12

Niin kääntyi kuu joulukuuksi, ja mulla oli sydän jo nyt täynnä joulumieltä. Tänään olisi vuorossa maastolenkki, mun ja Clion mukana on vetäjä Amanda, sekä uusi tuttavuus Raven. Raven vaikutti minusta kivalta, vähän samanlainen hillitty olemus ainakin ekalla tapaamiskerralla kuin minulla. Hänelle voisin uskaltaa jutella jatkossa enemmänkin.

Varustimme yhtä aikaa Ravenin kanssa Anteroa ja Cliota kuntoon. Tunnelma oli hiljainen, ja tallissa oli rauhallista. Hiljaisuuden rikkoi silloin tällöin vaimea kirosana Ravenin suusta, kun Antero jotain temppuili menemään. Se sai mut hymähtämään.

Saimme ratsumme kuntoon ja talutimme kolmisin hepat pihalle siistissä jonossa. Pakkanen kirveli hieman poskipäitä ja nostin takin kaulusta korkeammalle suojaamaan leukaani. Amandan reipas ja iloinen huikkaus antoi luvan kavuta ratsaille. Kun olimme päässeet turvallisesti kyytiin, Amanda alkoi kertomaan meille ohjeita ja muuta tärkeää. Pidin itse perää tänään Clion ollessa ratsuista rauhallisin. Silitin Clion kaulaa, sen talvikarva oli hassun pehmeä. Puin sitten ratsastusrukkaset taskustani, ja lähdimme liikkeelle.

Pehmeä puuterilumi narskui ihanasti kavioiden alla, ja keskityin hetkeksi kuuntelemaan ääniä ympärillämme. Hevosten askellus, satulan narina. Muita ääniä ei paljoa kuulunut, sillä lumi vaimensi maisemaa. Punatulkku tupsahti viereisen puun oksalle meitä ihmettelemään. Ilahduin kovasti ja mainitsinkin ääneen, että en ole pitkään aikaan nähnyt punatulkkuja luonnossa. Lintu oli hyvin soma. Keskustelimme vähän aikaa siitä, miten harvoin punatulkkuihin oikeastaan törmääkään nykytalvena verrattuna entisiin talviin. Enemmän tuntui olevan talitiaisia.

Lenkki meni mukavasti ja rennosti meidän osalta. Ravasimme jonkin verran ja teimme reippaan laukkapätkänkin. Käyntipätkillä oli mukava rupatella muiden kanssa niitä ja näitä. Viimeisellä pätkällä ennen tallipihaa annoin Clion kävellä vapain ohjin ja se oikoi kaulaansa tyytyväisenä. Tupsahdin pihalla alas ratsailta taputettuani ja kehuttuani ensin Cliota. Hoidimme ratsut pois, ja lopuksi vielä kävin laittamassa Clion karsinan oveen pienen joulukoristeen. Se oli pieni tonttu, jonka olin itse virkannut. Tonttu sai luvan tuoda pientä joulutunnelmaa mun osalta talliinkin.

[Sirpa]

Niin kääntyi kuu joulukuuksi, ja mulla oli sydän jo nyt täynnä joulumieltä. Tänään olisi vuorossa maastolenkki, mun ja Clion mukana on vetäjä Amanda, sekä uusi tuttavuus Raven. Raven vaikutti minusta kivalta, vähän samanlainen hillitty olemus ainakin ekalla tapaamiskerralla kuin minulla. Hänelle voisin uskaltaa jutella jatkossa enemmänkin.

Varustimme yhtä aikaa Ravenin kanssa Anteroa ja Cliota kuntoon. Tunnelma oli hiljainen, ja tallissa oli rauhallista. Hiljaisuuden rikkoi silloin tällöin vaimea kirosana Ravenin suusta, kun Antero jotain temppuili menemään. Se sai mut hymähtämään.

Saimme ratsumme kuntoon ja talutimme kolmisin hepat pihalle siistissä jonossa. Pakkanen kirveli hieman poskipäitä ja nostin takin kaulusta korkeammalle suojaamaan leukaani. Amandan reipas ja iloinen huikkaus antoi luvan kavuta ratsaille. Kun olimme päässeet turvallisesti kyytiin, Amanda alkoi kertomaan meille ohjeita ja muuta tärkeää. Pidin itse perää tänään Clion ollessa ratsuista rauhallisin. Silitin Clion kaulaa, sen talvikarva oli hassun pehmeä. Puin sitten ratsastusrukkaset taskustani, ja lähdimme liikkeelle.

Pehmeä puuterilumi narskui ihanasti kavioiden alla, ja keskityin hetkeksi kuuntelemaan ääniä ympärillämme. Hevosten askellus, satulan narina. Muita ääniä ei paljoa kuulunut, sillä lumi vaimensi maisemaa. Punatulkku tupsahti viereisen puun oksalle meitä ihmettelemään. Ilahduin kovasti ja mainitsinkin ääneen, että en ole pitkään aikaan nähnyt punatulkkuja luonnossa. Lintu oli hyvin soma. Keskustelimme vähän aikaa siitä, miten harvoin punatulkkuihin oikeastaan törmääkään nykytalvena verrattuna entisiin talviin. Enemmän tuntui olevan talitiaisia.

Lenkki meni mukavasti ja rennosti meidän osalta. Ravasimme jonkin verran ja teimme reippaan laukkapätkänkin. Käyntipätkillä oli mukava rupatella muiden kanssa niitä ja näitä. Viimeisellä pätkällä ennen tallipihaa annoin Clion kävellä vapain ohjin ja se oikoi kaulaansa tyytyväisenä. Tupsahdin pihalla alas ratsailta taputettuani ja kehuttuani ensin Cliota. Hoidimme ratsut pois, ja lopuksi vielä kävin laittamassa Clion karsinan oveen pienen joulukoristeen. Se oli pieni tonttu, jonka olin itse virkannut. Tonttu sai luvan tuoda pientä joulutunnelmaa mun osalta talliinkin.

Kiitos maastoreissusta! Ompa ihanan tunnelmallinen tarina, siitä palkkioksi 30vr
_________________
~Amanda~

[Amanda Baer]

Kiitos maastoreissusta! Ompa ihanan tunnelmallinen tarina, siitä palkkioksi 30vr
_________________
~Amanda~

Myös sinulle Sirpa laitan Talvi-merkin talven ihanasta kuvailusta. Eli tästä +20vr Lisäksi olet "ylentynyt" Talliapulaiseksi

[Eveliina Baer]

Myös sinulle Sirpa laitan Talvi-merkin talven ihanasta kuvailusta. Eli tästä +20vr Lisäksi olet "ylentynyt" Talliapulaiseksi